www.lahti.fi

Toimistotyöstä piipahdus Ruustinnaksi

Takaisin raportteihin

 

Toimistotyöstä piipahdus Ruustinnaksi Juhani-näyttämölle

 ”Olen saanut kokea monia unelmieni täyttymyksiä. Pienenä tyttönä toivoin, että minusta tulee pankkineiti ja niin tulikin 16-vuotiaana, kunnes kunnan tehtävät alkoivat pian kiinnostaa. Nastolan kunnalla ehdin olla 28 vuotta monenmoisissa talous- ja hallintotehtävissä. Viiskymppisenä toteutui aikuisiän toiveeni päästä töihin teatteriin. Ja vielä viimeisenä työvuotenani pääsin Ruustinnana Juhani näyttämölle.” 
Näin kiteyttää 48 työvuottaan Lahden kaupunginteatterin hallinto- ja taloussihteeri Eija Arola, joka kesällä 2017 siirtyy eläkkeelle.

Nastolan kunnalla 28 vuotta ja budjetit markoista euroiksi

Eijan mielessä on tukuttain työmuistoja Nastolan kunnan kanslistina, toimisto-, hallinto- ja taloussihteerinä. Yksi niistä on se, kun taloustoimiston kanslistin toimistotehtäviin kuului myös maatalouslautakunnan sihteerin tehtävät, ja sehän oli haasteellinen työ kaupunkilaistytölle. Hyvän puheenjohtajan avustuksella siitä selvittiin.

Työn ohella Eija opiskeli merkonomiksi ja sen jälkeen vuoden kestäneen kunnallisen kirjanpidon koulutuksen.
- Henkilöstölautakunnan sihteerinä olikin sarkaa opiskella työehtosopimukset, olla mukana kuulemistilaisuuksissa ja toki hauskemmissakin henkilöstöasioissa.

Aina vaativampien töiden myötä muuttui niin tehtävänimike kuin tehtävätkin. 90-luku toi Nastolaankin paljon konkursseja ja velkasaneerauksia. Jälleen Eijan tehtävät muuttuivat, kun hän valvoi, että kunta saisi saatavansa firmoilta ja yksityisiltä.
- Se oli raskas vuosikymmen.

2000-luvun alussa Eija toimi perusturvan hallinto- ja taloussihteerin sijaisena.
- Siihen osui markoista euroon siirtyminen ja käänsin eri yksiköiden markoissa tekemät budjetit euromääräiseksi, koska raami oli euroissa.

Viidenkympin kynnyksellä teatterilaiseksi

- Teatteri oli minua aina kiehtonut ja näytelmien katsominen rakas harrastus. Ajattelin, että olisi kiva nähdä teatteria myös esiripun toiselta puolelta. Kun teatterille haettiin talous- ja henkilöstöasioita osaavaa toimistosihteeriä, hain tehtävää ja onnekseni minut valittiin.
Eija aloitti työt teatterin toimistossa 2.5.2002. Edeltäjänsä oli ollut tehtävässä 40 vuotta.

Reilun vuoden Eija ehti työskennellä teatterilaisena, kun Lahden kaupunkiin perustettiin sivistystoimiala ja teatterin silloinen hallintojohtaja Helena Ahonen siirtyi toimialalle hallintojohtajaksi. Eija sijaisti häntä aina kolmen kuukauden sopimuksilla.
- Vuosi siinä vt. hallintojohtajana vierähti. Mielenkiintoinen, vaativa ja monipuolinen tehtävä, mutta ei sopinut minulle, kaikista ei ole johtajaksi, paineet tuntuivat liian kovilta. Syksyllä 2014 palasin omiin tehtäviini, kun saimme vakinaisen hallintojohtajan.

Teatterissa suurin osa työkavereista on taiteilijoita ja työ on luovaa

- Teatteriyhteisö on minua paljon muuttanut, ymmärrän paremmin ihmisten erilaisuutta. Jakkupukutyyli jäi taakse ja tilalle tuli rennompi pukeutuminen ja jopa musta väri minullekin vaatetukseen. Eija kertoo, että taiteilijoiden ja tekniikan väen työaika menee näyttämöllä ja näytelmiin liittyvissä tehtävissä.
- He tarvitsevat toimistoihmisen apua mm. tietokone-ohjelmien käytössä, koska kaikille tietokoneet ja byrokratia eivät ole arkipäivää.


Toimistopöydän takaa näyttämölle

- Vielä ennen eläkkeelle jäämistä toteutui yksi haaveeni, kun pääsin avustajaksi näytelmään Evakkotytön tarina ja tuli jopa pieni roolikin Ruustinnana. Avustajan tehtävä oli mahdollinen toimistotyön ohessa, koska Eija oli jo aloittanut tehtäviensä opastuksen talossa oleville työnsä jatkajille.

Avustajavuosi oli Eijan mielestä mielenkiintoinen ja hivenen työläs.
- Oli avartavaa nähdä kuinka näytelmää harjoitellaan ja suunnitellaan ja miten näytelmä valmistuu. Kun itse oli mukana, oppi ymmärtämään vielä paremmin näyttämöhenkilöstön tehtävien moninaisuutta. Keväällä Eijalla oli vain kaksi vapaata viikonloppua.
- Sellaista se näyttämöllä työskentelevillä henkilöillä on: sosiaalinen elämä jää vähiin, kun on illat ja viikonloput töissä.

Eija kertoo, että esityksissä oli hyvä pienoinen jännite, mutta hän ei juurikaan jännittänyt esiintymistä.
- Välillä kyllä mietin, muistanko, missä kohtaa pitää mennä näyttämölle ja mitä siellä teen, mutta hyvin se taisi aina mennä.
Hän kertoo nyt ymmärtävänsä paremmin teatteriyleisön aplodien merkityksen, ja pari kertaa yleisö jopa lauloi näyttelijöille kiitokseksi Karjalaisten laulun. Kun yleisöä riitti, näytelmän esitystä jatkettiin vielä syksylläkin ja sitä esitettiinkin 40 kertaa.
- Upea kokemus, ensimmäinen kerta näytelmässä ja vielä isolla näyttämöllä, mahtavaa, en päivääkään antaisi pois.

- Olen kiitollinen kaikista 48 työvuodestani, olen saanut tehdä mielenkiintoisia tehtäviä ja projekteja. Teatterilla ehdin olla 15 vuotta. Teatteriesitysten katsomista harrastan jatkossakin, samoin konsertteja, lukemista, käsitöitä ja etenkin virkkaamista. Olen aina ajatellut, että ”vihreät kypsyvät ja kypsät mätänevät”, ja minä haluan aina olla se kellä olisi vielä mahdollisuus kypsyä.

 

 

© Lahden kaupunki. Kaikki oikeudet pidätetään.