www.lahti.fi

Muutos vie kohti uutta koulua ja varhaiskasvatusta

Takaisin raportteihin

Muutos vie kohti uutta koulua ja varhaiskasvatusta

Mitä ajattelevat varhaiskasvatuksen opettaja Veera Blässar ja luokanopettaja Jukka Hautaniemi toimintakulttuurista, jota on opeteltu uuden varhaiskasvatussuunnitelman (vasu) ja opetussuunnitelman (ops) tahdissa? "Osallisuus korostuu, mutta vanha hyvä on tallella."

BlassarHautaniemi

Sosionomin koulutuksen saanut Blässar työskentelee Ruoriniemen päiväkodissa, jossa hän on vastuussa 16 lapsen sisarusryhmästä yhdessä kahden varhaiskasvatuksen hoitajan kanssa. Ryhmän lapset ovat 1-4-vuotiaita. Työvuosia on takana kuusi.

Liikuntaan ja musiikkiin erikoistunut Hautaniemi opettaa 27 oppilaan viitosluokkaa Kasakkamäen koulussa, ajoittain 55 oppilaan ryhmää yhdessä naapuriluokan opettajan kanssa. Hautaniemi on myös oman koulunsa ops-tutor, joka avaa suunnitelmien käsitteitä työtovereilleen. Opettajakokemusta on viisitoista vuotta.

Molemmat ovat sen verran nuoria työssään, että he muistavat vielä suunnitelmien keskeiset käsitteet opiskeluajoiltaan. Perusopetuksen opsit astuivat voimaan syksyllä 2016, vasut vuotta myöhemmin.

– Osa rautaisista ammattilaisista pelkäsi aluksi, etteivät he vuosikymmenien kokemuksella osaa tehdä tätä työtä. Jotkut uskoivat, että päiväkodeista tulee karkkikauppoja, kun lapset voivat toivoa kaikkea kivaa. Pohjimmiltaan kysymys on kuitenkin osallisuudesta ja lasten ja perheiden kohtaamisesta, Blässar sanoo.

– Samanlaisia kokemuksia oli aluksi koulussa, mutta ainakin minun työyhteisössäni niistä on päästy hienosti yli. Uusi ops on tuonut sanoja ja käsitteitä asioille, jotka ovat olleet olemassa aiemminkin, mutta joita osataan nyt tietoisemmin viedä eteenpäin. Meillä käytyjen keskustelujen jälkeen on hyvä tehdä uudistuksista näkyviä ja samalla pitää arvossa hyviä vanhoja peruspalikoita, Hautaniemi säestää.

Osallisuus vaatii kykyä olla läsnä

Sekä päiväkodeissa että kouluissa eniten keskustelua ovat aiheuttaneet osallisuus ja arviointi. Epätietoisuutta on ollut etenkin siitä, miten lasten ja perheiden toiveiden pitäisi näkyä. Blässar korostaa, että päiväkodeissa on aiemminkin ollut ammattitaitoa kuunnella lapsia ja tukea heidän kasvuaan. Se korostuu.

– Päiväkotien perinteinen, strukturoitu päiväohjelma on toiminut pääosin hyvin. Mutta jos lapsille syntyy ihania leikkejä, joita ei haluaisi keskeyttää, voi poiketa kaavasta. On tärkeää tehdä tilaa lasten ideoille, ajatuksille ja oivalluksille ja vahvistaa heidän osallisuuttaan. Pitää olla läsnä lasten tasolla ja havainnoida heidän ilmeitään ja eleitään. Pienimmistä lapsista ei edes voi havaita muuten heidän kiinnostuksen kohteitaan, koska he eivät vielä puhu, Blässar avaa.

Henkilökunnalta tämä vaatii hereillä oloa ja ammattitaitoa, sillä arki perustuu tarkkoihin suunnitelmiin ja tavoitteisiin. Uudessa vasussa jokaiselle lapselle on luotu oma varhaiskasvatussuunnitelma, jota myös seurataan ja arvioidaan.

-- Uutta on se, että me arvioimme nykyään itseämme kasvattajina, emme niinkään lasten taitoja. Ääneen pääsevät myös lapset ja heidän vanhempansa. Reflektoivalla työotteella pystymme takaamaan laadun ja sen, että lapset myös kehittyvät.

Osallisuus koulussa näkyy Hautaniemen mukaan pieninä arjen muutoksina. Opettaja ei anna kaikkia sisältöjä valmiina, jolloin oppilas ottaa enemmän vastuuta oppimisestaan ja samalla toivottavasti motivoituu enemmän. Perheet pääsevät mukaan taustaideointiin ja arvokeskusteluihin. Opettajalta tämä vaatii herkkyyttä.

– Ainakin minä haluan käyttää vaihtelevasti monipuolisia keinoja, jotta kukin oppilas myös löytäisi tavan, jolla oppii parhaiten. Esimerkiksi ryhmätyöskentelyn vertaisarvionnissa ujot ja vetäytyvät lapset saavat usein huippusijoituksia, vaikka he eivät uskalla esiintyä yksin luokan edessä.

Laaja-alaista oppimista kaikessa työskentelyssä

Koulumaailmassa arviointikeskustelu käy kiivaana. Suurin muutos on suuntaus koenumeroarvioinnista jatkuvaan arviointiin, joka sisältää oppilaan itsearviointia, vertaisarviointia ja opettajan arviointia. Ihan vielä Hautaniemi ei ole tyytyväinen osin ristiriitaiseen systeemiin.

– Kun annan numeroita, sillä on oppilaita vertaileva luonne. Toisaalta korostetaan sitä, että oppija on itse paras arvioija, ja aina pitäisi verrata kehittymistä edelliseen. Onneksi kaupungilta on nyt tullut ohjeet, joiden mukaan vähään aikaan ei tule muutoksia.

Vasun ja opsin yhteydessä on puhuttava laaja-alaisesta oppimisesta, jonka osa-alueiden pitäisi näkyä kaikessa työskentelyssä. Molemmille yhteisiä taitoja ovat ajattelu ja oppiminen, kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, monilukutaito, tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen sekä osallistuminen ja vaikuttaminen. Perusopetuksen puolella näkyvät myös työelämä ja yrittäjyys.

– Hienoa, että varhaiskasvatuksessa voidaan luoda pohja laaja-alaiselle oppimiselle ja jatkaa sitä esiopetuksessa ja koulumaailmassa, Blässar sanoo. Päiväkodin arkeen osa-alueet jäsentyvätkin luontevasti.

Alakouluissa laaja-alaisen oppimisen "ällät" ovat toisille suuri muutos, toisille jo tuttuja.

– Koulut, joissa on ollut käytössä npdl-oppiminen, on helppo hypätä l-junaan. Meillä on käytössä minä-vihot, joihin säännöllisesti tuotetaan itsearviointidataa, kun harjoitellaan eri osa-alueiden taitoja. Monen mielestä tässä ei ole mitään uutta, mutta tämä tekee nämä taidot näkyviksi myös oppilaille ja huoltajille, Hautaniemi kertoo.

Teksti Ina Ruokolainen

 

 

© Lahden kaupunki. Kaikki oikeudet pidätetään.