www.lahti.fi

Orkesteria ei pidä johtaa tukkoon

Takaisin raportteihin

Orkesteria ei pidä johtaa tukkoon

Pasuunan äänenjohtaja Vesa Lehtinen osaa 30 vuoden kokemuksella aavistaa, miksi Sinfonia Lahti soi hyvin yhdessä. Väitöstutkimuksesta hän hakee tieteellisesti päteviä vastauksia siihen, mitkä ovat yhteen hengittävän organisaation ominaisuuksia.

vesalehtinen

Haastattelupäivänä Lehtinen on ollut mukana orkesteriharjoituksissa illan konserttia varten. Joka viikko näin ei ole, sillä osa klassisista säveltäjistä ei ole kirjoittanut pasuunalle soitettavaa. Soittajan työmäärää se ei vähennä.

– Pasuuna ei ole ajallisesti paljon äänessä, joten pelkällä orkesterisoitolla ei voi pitää yllä soittokestävyyttä ja -herkkyyttä. Siksi on harjoiteltava paljon itsenäisesti. Vähän kuin urheilussa tässä on osattava säätää harjoittelua, vireystilaa ja lepoa. Jos on tiedossa fyysisesti raskas kappale, jo edellisellä viikolla pitää ujuttaa kestävyyttä lisääviä harjoituksia omaan ohjelmaan. Kokemus luo ammattitaitoa siitä, miten oma kroppa toimii.

Lehtinen pitää huolta fysiikastaan hiihtämällä, pyöräilemällä ja uimalla. Lisäksi liikunta antaa eväitä henkiseen hyvinvointiin, kun ajatuksia voi selvitellä lenkillä.

Vertaus urheiluun toimii monella tasolla. Urheilijan ja soittajan on pidettävä huolta myös henkisestä puolesta. Orkesterisoitossa on aina otettava huomioon yli kuusikymmentä työtoveria ja tietenkin yleisön vaatimukset.

–Yhdessä tekemisen on kiinnostanut minua aina, mutta tiedostan myös, miten paineista ja kilpailtua orkesterimuusikon työ nykyään on.

Lehtinen on soittanut Lahden kaupunginorkesterissa syksystä 1988 lähtien, aluksi pari vuotta sijaisena. Hän on ehtinyt kokea orkesterin kunnianhimoisen nousun Osmo Vänskän johdolla ja paljon sekä arkista työtä että kohokohtia Jukka-Pekka Sarasteen, Okko Kamun ja Dima Slobodenioukin kanssa.

Hyvä ilmapiiri ja tulokset ovat saaneet pääosan soittajista viihtymään orkesterissa pitkään. Myös Lehtinen on muutamassa risteyskohdassa päättänyt jäädä, vaikka vaihto muilla mittareilla olisi kannattanut.

­– Lahti on ollut vakaa mutta niukka työnantaja. Mielestäni kaupunki saa panostuksilla orkesteriin tosi hyvän hyötysuhteen, paljon laatua ja hyvää näkyvyyttä.

Pelkkä hierarkia ei ratkaise

Muodollisesti orkesteri on hierarkkinen järjestelmä, jonka taiteellisena johtajana toimii kapellimestari. Arvojärjestykseen kuuluvat myös konserttimestarit, soolosoittajat ja äänenjohtajat. Lehtisen kokemuksen mukaan yhteen hengittävässä orkesterissa hierarkkisuus katoaa.

– Kapellimestarin asemaa usein idealisoidaan. Häneltä tulevat tempo, balanssi ja dynamiikka, mutta orkesterissa tapahtuu paljon partituurin ja kapellimestarin välissä. Kaikilla on nuotit ja sävellys ja toivottavasti yhteinen kuva, miten teoksen kuuluu soida.

Väitöskirjassaan Lehtinen tutkii sitä, miten muodollisen organisaation sisällä on tilaa epämuodolliselle toiminnalle. Se merkitsee itseohjautuvaa työtapaa, ei päämäärätöntä haahuilua.

– Työ orkesterissa on hyvin kurinalaista sekä lavalla että silloin, kun muusikot harjoittelevat itsenäisesti. Etsin niitä asioita, joilla organisaatio voi hengittää ja erottua positiivisesti muista, jos sitä ei johdeta tukkoon.

Lehtinen haastattelee tutkimusta varten orkesterin kokeneita muusikoita, joilla on paljon hiljaista tietoa. Vertailumateriaalina toimii Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri, jossa Lehtinen myös itse soittaa kesäisin.

Väitöskirjatyö Lappeenrannan Teknillisessä Yliopistossa LUT:issa on kestänyt reilun vuoden, joten esiteltäviä tuloksia ei vielä ole. Tavoitteena on kuitenkin tutkimus, jonka tuloksia voi soveltaa myös muissa organisaatioissa.

– Haluan tuoda esille yhdessä tekemisen osaamista. Organisaatiossa voi olla paljon osaavia ihmisiä, mutta parhaita lopputuloksia ei synny, jos he toimivat yksilöinä eivätkä saa muodostettua joukkuetta, joka on enemmän kuin yksilöidensä summa.

Teksti Ina Ruokolainen
 

 

© Lahden kaupunki. Kaikki oikeudet pidätetään.