www.lahti.fi

5.3 Betonimurskeen sitoutuminen ja aukikaivettavuus

Takaisin raportteihin

Betonimurskeen sitoutuminen ja aukikaivettavuus

Betonimurske on siinä olevan, osin reagoimattoman sementin johdosta, sitoutuva materiaali. Sitoutumisreaktioiden käynnistyminen vaatii huolellisen tiivistämistyön lähellä optimivesipitoisuutta, riittävän jälkihoidon (kastelu tarvittaessa) ja lujittuvan betonimurskelajitteen. Betonimurskeen lujittuminen rakenteessa alkaa rakenteeseen tiivistämisen jälkeen ja on voimakkainta ensimmäisten vuosien aikana rakentamisesta ja lujittuminen hidastuu n. 2…5 vuoden jälkeen rakentamisesta. Betonimurskeesta mitattu puristuslujuus on parhaimmillaan n. 1-2 MPa, kun betonin puristuslujuus on lähes aina yli 30 MPa. Eli lujittunutkaan betonimurskerakenne ei saavuta lähellekään betonin lujuutta.

Lujittuessaan betonimurske muodostaa olomuodoltaan jäätynyttä kiviainesta vastaavan rakenteen. Aukikaivettaessa betonimurske irtoaa kaivannosta talvi- ja kesäolosuhteissa pääosin rakeisena eli se ei jää koviksi lujittuneiksi kappaleiksi, jotka eivät hajoaisi työmaalla tai uudelleen tiivistettäessä. Kenttäkokeiden perusteella sulan ja jäätyneen (routaantuneen) betonimurskeen kaivuvastus on suurempi kuin luonnon kiviaineksen, mutta kaivu on silti tehtävissä normaalilla korjauskohteiden aukikaivussa käytettävällä kalustolla.

Betonimurskerakenne (jossa on käytetty sitoutuvaa betonimursketta) on hyvin koossa pysyvä ja aukikaivu voidaankin tehdä yleensä tukematta ja rakenteen seinämät pysyvät melko pystysuorina, joka pienentää korjattavan alueen ja esim. leikattavan asfaltin pinta-alaa.

Rakenteesta aukikaivettu betonimurske, joka on palautettu ja tiivistetty uudelleen rakenteeseen huolellisesti, sitoutuu uudelleen lähes vastaavasti kuin ensimmäistä kertaa ko. materiaalilla rakennettaessa. Aukikaivun ei ole havaittu muuttavan oleellisesti betonimurskeen rakeisuutta tai uudelleentiivistymisominaisuuksia.

 

 

© Lahden kaupunki. Kaikki oikeudet pidätetään.